Terhi oli soittanut pianoa 7-vuotiaasta alkaen ja oli keskivertoharrastajaa selvästi kyvykkäämpi. Kuitenkin 80-luvun alkupuolella oikean käden pikkusormeen tullut vamma pakotti luopumaan siitä harrastuksesta. Terhi pystyi itsenäiseen ja yksinäiseen työskentelyyn, ja niin hän vuoden 1985 paikkeilla aloitti sukututkimuksen, kun oli myös menneistä asioista kiinnostunut. Vuonna 1987 hän liittyi Suomen Sukututkimusseuran jäseneksi. Terhi oli aivan keskeinen aloitteentekijä, kun Varkauteen ruvettiin harkitsemaan sukututkijoiden yhdistystä. Hän oli läsnä 15.4.1993 yhdistyksen perustavassa kokouksessa Osuuspankin kerhohuoneessa 16 muun sukututkijan kanssa. Sitten Terhi kantoi vastuuta ja perusti yhdistyksen jäsenrekisterin ja hoiti sitä niin, että luettelosta näkyi kunkin tutkijan mielenkiintoalue. Terhi ilmoitti yhdistyksen syyskuussa -96 Suomen Sukututkimusseuran alaisuuteen. Hän toimi yhdyshenkilönä käynnistettäessä sukututkimuskursseja ja oli mukana toimikunnassa, joka suunnitteli yhdistyksen tulevaa toimintaa.
Terhi osasi haastella mukavasti sukututkimuksesta, kertoilla, millaista se on, ja minkälaisia asioita se tuo esille. Moni kiinnostui ja jopa aloitti harrastuksen hänen ansiostaan. Aloittelevia hän innosti alan kursseille, ja kärsivällisesti hän opasti aloittelevia käytännön tilanteissa tutkimuksen menetelmiin ja neuvoi ongelmatilanteissa. Terhi keräsi asiakirjoista paljon tietoja ja luovutti niitä sellaisille, jotka olivat niistä kiinnostuneita. Niinpä hänen työnsä tuloksia on todella monen tutkijan käytettävissä, mainittakoon tässä vain Paanasten ja Jämsénien tutkijat. Terhillä oli erinomainen kyky lukea vanhaa käsialaa. Varkauden kirjastossa hän kävi usein lukemassa mikrofilmejä, ja kun digitaaliaika alkoi, toiminta siirtyi omaan työhuoneeseen. Oli Terhin huumorintajulle ominaista, että hän käytti työhuoneestaan sanaa raatokammari, kun kerran sukututkija joutuu käsittelemään jo kuolleiden asioita. Työhuoneesta lähti viestejä laajalle alueelle. Tutkijoiden keskustelupalstoilla hän vastaili varsinkin tekstin tulkintaa vaativiin kysymyksiin.
Terhi oli iloinen ja maailmaa nähnyt ihminen, ja hänen kanssaan pystyi keskustelemaan muustakin kuin sukututkimuksesta. Aggressiivinen sairaus katkaisi hänen elämänsä 7.4.2013. Häntä jäi kaipaamaan moni sukututkija Varkauden ja Järvenpään - Keravan alueella.
Veikko Räsänen
Näkymä työhuoneen ikkunasta (kuva: Terhi Arpalahti)
Päivittänyt 5.5.2013 Ari Kankkunen